Korpilahden kesäralli järjestettiin lauantaina 12.6. Se oli samalla myös BMW rallisarjan osakilpailu. Suosio oli suuri, mukaan mahtui 250 autokuntaa ja muutama jouduttiin karsimaankin. Vastaavaa ei ole vähiin aikoihin nähty AKK:n kisoissa. Järjestelyt olivat erinomaiset ja koronan vaatimia järjestelyjä oli mietitty huolella. Esimerkiksi materiaalin jako tapahtui katsastusjonossa ja huoltoalueet oli hajautettu lukuisiin pieniin kohteisiin. Muutenkin täydet pisteet järjestäjille, ja erityisesti hienolle reitille, mukaan mahtui esimerkiksi sellaisia teitä kuin Moksi ja Vellipohja!
Meidän edellinen kisa oli kuukausi sitten Pengonpohjassa, sekin upealla legendaarisella Jyskälän pätkällä. Siellä jouduttiin keskeyttämään, kun bensat valuivat tielle. Ongelma ei ollutkaan tankki niin kuin ensin kuviteltiin. Ongelmien syynä oli tukkeutunut tankin huohotus ja vanhuuttaan rikkoutuneet bensaputket. Viat saatiin lopulta korjattua ja auto taas hyvään iskuun.
Menomatkalla sattui päivän pahin moka. Nokkapellin lukitussokat olivat jääneet auki ja pelti oli pystyssä tuulilasia vasten. Samalla pyyhkimet ja pisipoika kärsivät aikalailla. Tästä seurasi ylimääräiset huoltotalkoot perillä. Mutta onneksi kaikki saatiin kuntoon ja tuulilasikin oli riittävän ehjä, että selvittiin katsastuksesta.
Kilpailu alkoi lyhyellä alle neljä kilometrisellä EK:lla. Alku oli asvalttia ja loppu nopeata ja kovapintaista soratietä. Aikaerot olivat luonnollisesti pieniä, mutta näin saatiin päivä käyntiin. Kakkospätkä olikin sitten eri maata. Sillä oli mittaa 25 kilometriä ja hiki tuli. Mukana oli niin huonokuntoista kinttupolkua kuin isoa valtiontietäkin. Rytmin vaihtoja oli useita ja se vielä lisäsi vaativuutta. Oma ajo meni ihan kohtuullisesti ja autokin tuntui hyvältä. Ja uudet MRF:n renkaat alkoivat toimia hienosti. Nyt niistä oli ajettu pinta rikki ja lopulta löytyi myös oikeat paineet.
Kuva: Eero Auvinen, Sportkuvat
Tauolla jouduttiin uusimaan moottorin sinetöinti ja korjailtiin pyyhkijöitä ja pesulaitteita. Muuten autossa kaikki toimi ja päästiin taas jatkamaan eteenpäin.
Kolmospätkän alkuosa oli nopeata ja siinä oli paljon kovavauhtisia nypyn ylityksiä. Oma kantti alkoi vähän parantua, kun auto ihmeellisesti heräsi ja alkoi kulkemaan selvästi paremmin. Ja kun vauhtiin päästiin, niin myös jarrut alkoivat toimia tasapainoisesti. Nyt myös takajarrut toimivat tehokkaasti ja autolla oli helpompaa mennä mutkiin sisään. Pätkän lopussa oli yllättävä osuus, missä tie kääntyili todella paljon ja jyrkästi. Mutta kyllä oli hieno tie ajaa ja nautiskella. Meillä meni tämä osuus oikein hyvin, eikä vähiten sen takia että Olli luki tietä niin mahtavasti. Auto toimi ja kartturi toimi niin kuskillakin itseluottamus parantui kohisten.
Kuva: Juuso Kuhanen
Nelospätkä oli sekin aika vaihteleva ja ajo maistui edelleen. Tarjolla oli nopeita ylityksiä ja saatiin harjoitusta juuri siinä missä sitä eniten tarvitaan. Lopussa oli kolme ja puoli kilometriä asvalttia ja siellä sai vielä ottaa autosta kaiken irti. Ja aikakin oli kelvollinen. Kiva päätös kilpailuun!
Sijoitus oli edelleen jälkipäässä, muta nyt mentiin silti eteenpäin. Vanhoihin verrokkeihin parannettiin sekunnilla kilometrillä talvesta mikä sekin kertoo saman kuin omat fiilikset. Kaikkiaan onnistunut lauantaipäivä, tästä on kiva lähteä kesään!
– Timo ja Olli Saarinen
Kuva: Juuso Kuhanen