Lauantaina 7.2. ajettiin Tuuri Historic Ralli, joka oli myös BMW-rallisarjan kauden toinen osakilpailu. Bemareita oli nyt mukana yhdeksän paria. Olosuhteet ja järjestelyt olivat kunnossa ja etukäteispelotteluista huolimatta myös tiet pääosin kelvollisia.
Meillä oli melkoinen urakka saada auto kahden viikon takaisen Kiuruvesirallin jälkeen kuntoon. Kaikki takajarruista ja takapään puslista alkaen piti vaihtaa ja vähän muutenkin ”entistää” ajoneuvoa. Mutta auto saatiin hyvään kuntoon ja taas oli odotukset plussan puolella.
Ensimmäinen pikataival oli lyhyehkö lämmittely, mutta vaikka ajo oli varovaista se jo näytti että auto on iskussa. Aikakin oli ihan ok. Toinen pikataival oli sitten jo reilusti pidempi. Tie oli suurimmaksi osaksi nopeaa ja hyväkuntoista, mutta paikoitellen mentiin pienelle tielle, joka oli aivan järkyttävää ryökytystä. Moni auto otti täällä vähän siipeensä. Alkupäässä oli yksi Bemareista pahannäköisesti katollaan ojan pohjalla, mutta onneksi vaurioita tuli vain kalustoon. Meidän aika oli harrastelijoiden joukossa taas ihan hyvä. Ennen ensimmäistä taukoa ajettiin vielä Kyläkaupan läheisyydessä yleisöerikoiskoe. Se oli lyhyt ja todella mutkainen, varmaan yleisölle hyvää viihdettä. Tauolle pääsimme hyvissä asemissa, ainoastaan jarruja ja miehistöä piti hieman huoltaa.
Toisen lenkin ensimmäinen, eli kilpailun neljäs erikoiskoe oli jouheva ja rytmikäs ja se sujui meiltä mukavasti. Viides erikoiskoe jatkoi samaan tyyliin, kunnes alkoi tapahtua. Tulimme viitosvaihteella täysillä pitkää suoraa ja suoran päässä oli ysikymppinen oikealle. Heti kun painettiin jarrua, auto lähti pokittain ja rehellisesti sanottuna karkasi kuljettajan hallinnasta. Komeiden kuvioiden ja piruettien jälkeen vauhti hidastui, mutta lopulta se päätyi perä menosuuntaan penkkaan. Onneksi autoon ei tullut vaurioita ja pääsimme jatkamaan, mutta aikaa kului runsaasti ja sijoitus putosi. Seuraavaksi vuorossa oli tauko ja asensimme lisävalot nokalle.
Loppulenkki ajettiin kokonaan lisävaloilla. Ja jostain syystä valojen suuntaus oli muuttunut niin että kaikki valot näyttivät penkoille ja tien keskustaa ei nähnyt juuri lainkaan. Mutkat menivät ihan asiallisesti, mutta suorilla kun ei nähnyt, niin oltiin pahoissa ongelmissa. Summa summa summarun, kuudes ja seisemäs erikoiskoe meni totaalisesti penkin alle. Pääsimme kuitenkin vaihteeksi onnellisesti maaliin.
Päivä oli taas tapahtumarikas ja monella tapaa onnistunut ja lupauksia antava. Nyt pitää saada kaikki turhat harmit ja virheet pois niin eiköhän se päivä paista taas risukasaankin, ja Sotkian talleille!
– Timo ja Olli Saarinen