Lauantaina 11.2. ajettiin Hämeenlinnan ympäristössä Historic-sarjan kilpailu ja sen yhteydessä BMW-rallisarjan kauden toinen osakilpailu. Timo kuskina ja Olli kartturina päästiin mekin vihdoin taas mukaan hurjas… eikun harrastelemaan. Ennen kilpailua sääolot näyttivät melko toivottomilta, ei ollut juurikaan lunta ja lämmöt olivat monta päivää plussan puolella. Paikallisten tiedustelijoiden kuvat somessa näyttivät, että monin paikoin sora oli teillä vallitseva elementti. Mutta yksi päivä kaiken muuttaa voi! Pakkanen ja lumisade tulivat ja, kas kummaa, tiet olivatkin taas kunnossa. Itse asiassa reitti oli kilpailupäivänä erinomainen ja tiet aivan priimakunnossa. Sää suosi ja lauantai oli kaunis aurinkoinen rallipäivä.
Me lähdettiin kilpailuun pitkän tauon jälkeen. Viime vuosi meni pahasti penkin alle. Viimeisessä kisassa moottori hajosi katsastuksen jälkeen, sitä edeltävä kosketus ralliin oli kesäkuulta yhden pikataipaleen mittainen ennen kuin jarrut hävisivät. Auto saatiin kyllä syksyn ja alkutalven aikana kuntoon, mutta testaamaan ei ehditty lainkaan. Mitään odotuksia ei siis päässyt syntymään.
Ykköspätkä meni melkoiseksi pumppailuksi, mutta läpi päästiin. Pätkä oli pientä tietä ja oli meille hyvä aloitus edes jonkunlaisen tuntuman hakemiseen. Kakkonen oli sitten jo nopeampaa tietä ja pidempi koitos. Tie oli hieno, mutta autossa jarrut olivat todella etupainoiset ja lisäksi meillä rengaspaineet liian kovat. Meillä oli tilanteita, kun nokka meinasi väkisin puskea metsähallituksen suuntaan. Vielä ajettiin kolmas erikoiskoe ennen taukoa. Tie oli tosi hieno ja kivan reipas veto ennen taukoa. Nyt ehdittiin saamaan jo rengaspaineet paremmin kodilleen ja ajokin alkoi pikkuhiljaa sujumaan vähän paremmin. Tällä pätkällä aikakin oli suhteellisesti päivän paras.
Tauon jälkeen vuorossa oli vielä kaksi erikoiskoetta. Nelonen oli melko nopeaa tietä, mutta mukavasti kääntyilevä, ja hyvässä kunnossa kuten kaikki pikataipaleet ennakkopeloista poiketen. Ajo meni ihan mukavasti, vaikka jarrutuksissa varottiin varmaan liikaakin huonon jarrutasapainon takia. Tämän pikataipaleen suuri haaste oli aurinko. Se laski juuri hankalimmalle korkeudelle ja paistoi vasten ajosuuntaa. Välillä piti melkein pysähtyä ja vilkuilla sivuikkunoista missä tien penkat menivät. Onneksi Olli oli tarkkana ja pelasti meidät pahimmissa paikoissa. Sääli, että tämä pätkä meni auringon takia pilalle ajan osalta, kun muuten ajo oli aika kohtuullista.
Ja loppuun sitten viimeinen eli viides erikoiskoe. Alku oli oikein mukavaa tietä. Parin kilometrin kohdalla tultiin hakkuuaukealle ja siellä ole pieni puro tai oja ja ässämutkat sitä kiertämässä. Suojana oli heppoinen puukaide. Paikan näki selvästi, eikä se ollut mitenkään paha ulosajopaikka. Me ei ilmeisesti paikkaan tullessa osuttu ihan ajouraan, kun auto etupainoisilla jarruilla lähti puskemaan eikä totellut lainkaan kuskin tahtoa. Muutama kymmenen metriä kynnettiin ojan piennarta ja lopulta poistuttiin suoraan ojien ja isojen kivien yli ulos tieltä. Yritettiin saada autoa takaisin tielle ja apuna oli joukko ystävällisiä virolaisia. Mutta kivikko oli niin paha, että nostotalkoot eivät onnistuneet ja matka jäi kesken. Kun järjestäjien avulla auto saatiin ylös, selvisi että etutukivarsi oli mennyt niin solmuun että pyörä oli runkoa vasten eikä pyörinyt. Eli vaikka auto olisi saatu tielle, ei sillä olisi voinut jatkaa kilpailua.
Keskeytyksestä huolimatta päivä oli oikein kiva. Päästiin ajamaan edes yksi talviralli ja päästiin taas takaisin lajin pariin. Huollossa oli Kalle Ohma sekä Rauno ja Lauri Makkonen. Ja meillä kaikilla oli oikein mukavaa!
– Timo ja Olli Saarinen